Perro de Agua Españoles CABA & MOKO

Kuluneen vuoden aikana on tapahtunut paljon hyvää ja suuria muutoksia. Enismmäinen ISO muutos oli Mokkulan muutto meidän elämäämme.

Vuoden aikana Mokkulasta on kasvanut itsenäinen, hellyydenkipeä ja kaikin puolin Kotikoira. Monet luonteenpiirteet jotka olivat vahvoja pentuiässä ovat Mokon kasvaessa pehmentyneet, esim. varautuneisuus muita koiria ja ihmisiä kohtaan. Itsevarmuutta tulee joka päivä lisää ja Moko onkin hyvin kovapäinen ja melko itsepäinen. Mokolla on melko vähän miellyttämishalua ja tekee monesti silloin kun haluaa, jos haluaa Tämä lisää haastetta treenaamiseen Moko oppii nopeasti kunhan hänelle ensin näyttää selkestä mitä haluaa. Kovapäisyys ja itsenäisyys tekee Mokosta myös vakaan ja vahvahermoisen. Nämä piirteet ovat “pelastaneet” Mokon monessa tilanteessa Moko ei myöskään tarvitse paljon virikkeitä, vaan pitkä lenkki vapaana juoksemassa metsässä tai pellolla ja yleensä noutamssa palloa riittää hyvin Mokolle. Sisällä Moko rauhoittuu nopeasti ja nukkuu/lepää aika paljon. Moko tylsistyy myös nopeasti (treeneissä tai jos ei ole mitään tekemistä) ja rupeaa helposti itse leikkimään tai tulee Matten luo vinkumaan Harrastuspuolella ollaan kokeiltu aika paljon Mokon kanssa; agilitya, tokoa, uimista, noutoa, esine-etsintää, jälkeä ja näyttelyitä. Näistä kaikista Moko pitää eniten uimisesta ja noutamisesta. Näyttelyissä käydään asenteella teen-koska-niin-haluat-mutta-en-tykkää. Jälki on vielä makkara-tasolla, mutta ainakin Moko pitää siitä. TOKO (aikuskoiran tasolla) on tarkoitus aloittaa helmikuussa. Agility ja esine-etsintä eivät olleet ollenkaan Mokon juttu, vielä. Kun treenattiin esine-etsintää Moko ei vielä osannut noutaa, mikä vaikeutti asiaa hieman Agilityssa Moko oli vielä niin epävarma ettei irronnut eikä suorittanut esteitä jos en ollut ihan vieressä nami kädessä. Joten agia kokeillaan uudestaan aikaisintaan ensi kesänä. Yritetään ehtiä vielä tänä talvena pulkkavetoa Mokon kanssa.

Cabulejo on myös kasvanut aivan huimasti kuluneen vuoden aikana. Söpö ylisosiaalinen pentu on poissa ja tillalle on tullut nuori herra joka vahtii aika paljon ja on hyvin tietoinen reviiristään sekä oikeuksistaan Caba on täydellinen harrastuskoira! Caban kanssa kaikki harrastusmuodot sujuvat; agility, toko, esine-etsintä, jälki, nouto, uiminen ja veto. Agility on Caban ykköslaji. Ja siinä poika onkin näyttänyt suurta potentiaalia. Toiseksi parhaat ovat ehdottomasti uiminen, nouto sekä esine-etsintä. Nämä ovat “luonnonlahjakkuuksia” joita ei ole tarvittu erityisen paljon opettaa. Toko ei kuulu mitenkään Caban lempparilajeihin, mutta sujuu todella hyvin, vaikka ollaan aika vähän sitä treenattu. Ainoa on jälki joa ei suju. Caba on nopea koira, joka vaatii toimintaa ja on välillä aika häslä, aika oiekin malta nuuskia makkaranpalaset maasta. Tämän takia ei myöskään käydä näyttelyissä. Ulkona Caballa on aina 100 lasissa eikä virta ikinä lopu kesken. Caba jaksaa aina. Kun tullaan sisään poika poimii lelun ja haluaa jatkaa Sisällä Caba kuitenkin rauhoittuu nopeasti, vaikkakin ei ikinä nuku Caba ollessa Työkoira poikaa tarvii/vaatiikin paljon virikkeitä ja on aina heti mukana jos jotain tapahtuu. Caban yliampuva sosiaalisuus on vähentynyt ja kohdistuu nykyään enimmäkseen ihmisiin (ja narttukoiriin;) )

Vuoden aikana matkaan on tullut paitsi TODELLA PALJON HYVÄÄ myös mutkia matkaan. On erityisesti neljä mutkaa joita yritetään nyt saada suoriksi että laumassa elämisestä ja koiraelämästä tulisi mukavaa ja iloista.

Sisällä:

Muriseminen. Pojat ovat alkaneet murista toisilleen. Varsinkin saadessaan herkkua niin Caba tuntee että hänen pitää puolustaa oma herkku. Välillä Caba ei siedä Mokoa lähellään ja välillä Caballa on omasta mielestään oikeus kaikkiin luihin. Tämä on viime aikoina ollut kasvava ongelma johon ollaan puututtu kunnolla. Seuraavaksi otetaan kaikki luut/herkut pois (ja jos tarve vaatii niin lelut) ettei olisi mitään mistä tapella. Myös herkut syödään eri huoneissa jos on tarve. Pojat eivät ole vielä tapelleet kunnolla, vaan murina/rähinä on enemmän kukkoilua ja Caban yritys puolustaa paikkansa Alfa uroksena ja Mokon yritys kokeilla rajojaan ja yrittää Caban paikkaa. Tähän pitää lisätä että 99% ajasta pojat jakavat kaiken (sohva-nukkumapaikan, ruoan, lelut) ja leikkivät sovussa.

Vahtiminen. Molemmilla pojilla on melko paljon vahtiviettiä, ja vahtivat sisällä - harvoin ulkona. Sisällä vahtiminen on kuitenkin vähän lähtenyt hanskasta ja pojat haukkuvat aika paljon. Kun ollaan kotona voidaan rajoittaa tätä, mutta yksinollessa pojat pitävät aika paljon melua (naapureiden mukaan). Haukkuminen/ulvominen alkaa yleensä iltapäivällä kun pojat odottavat meitä kotiin ja luultavasti tylsistyvät. Tähän käytökseen ollaan tehty seuraavanlaisesti: kotiin tullessa poikia ei tervehditä ainakaan puoleen tuntiin, lähtötilanteissa sanotaan vain kerran moikka tai ei mitään. Ollaan tehty tätä noin kuukauden ja jo nyt näkyy tuloksia; pojat voivat olla toisessa huoneessa yksinään, pojat voivat jäädä toiseen huoneeseen kun lähdetään eivätkä aina tule eteiseen saattamaan, pienempää meteliä kun tullaan kotiin. Seuraavaksi ajattelin kokeilla jos pidempi aamulenkki rauhoittaisi, etteivät pojat olisi niin rauhattomia iltapäivällä. Eli tämä mutka on työn alla ja kovaa vauhtia parempaan päin.

Ulkona:

Vetäminen. Caba on aina, enemmän tai vähemmän, vetänyt remmissä (voimme vain katsoa peiliin koska käytimme flexiä melkein koko ajan Caban ensimmäisen puolen vuoden aikana). Moko ei ikinä vetänyt remmissä kunnes iski ihana murrosikä/nuoruuden huuma ihanien hajujen kera. Joten kesästä asti pojat ovat yhdessä käyttäneet tätä menetelmää saadakseen haluamansa. Varsinkin yhtäkkinen vetäminen sukeltaakseen hajun perään koetteli narujatkeiden selkää, hartioita, polvia sekä ranteita. On ollut kausia kun pojat ovat melkein vetämättä koko lenkin aikana, mutta lumi toi taas esille apinatavat. Määrätietoisella NEJ komennolla ja VI GÅR FÖRBI käskyllä vetäen pojat pois paikasta minne halusivat ryntämällä. Kesti vain yhden lenkin että oppi meni perille: vetämällä ei pääse haistelemaan/merkkailemaan, kulkemalla hihna löysällä pääsee haistelemaan. Myös ikuisuuden haisteleminen yhdessä paikassa ja joka ikisen pylvään, puskan, puun ja ruohonpätkän haisteleminen saatiin loppumaan määrätieotoisella toiminnalla. Seuraava askel on saada pieni kokoaikainen vetäminen loppumaan. Siihenkin toimii erilaisia käytäntöjä: vedonestovaljaat, vedonesto kuonopanta, pysähtyminen vetäsessä, kääntyminen eri suuntaan, säätää hihnat niin että Moko kävelee vähän Caban jälkeen. Kaikkea on kokeiltu ja nyt pitää vain valita se/jotka toimivat parhaiten ja käyttää sitä minimi kuukauden ajan.

Ohittaminen. Molemmilla pojilla oli ihana tapa rähista remmissä uroksille. Caba on kehittänyt tämän tavan iän myötä kun taas Moko on aina murissut toisille koirille. Nykyään tilanne on kuitenkin hallinnassa! Caba ei enää rähise remmissä, ja vapaana hän ei sano yhtään mitään muille koirille, hyvä jos edes huomaa niitä. Vapaana Moko ei yleensä mene toisten koirien luokse. Remissä tehdään nykyään ohitukset tällä tavalla: pysähdyn ja otan molemmat koirat lähelleni, pidän hihnan lyhyenä mutta löysällä, käsken niitä pysymään vieressä ja odottamaan, jos on rekvisiittaa yritän sillä saada poikien huomio ja muuten yritän että pojat kasoisivat minuun eikä koiria. Tämä toimii erittäin hyvin! Pojat pysyvät rauhallisina, keskittyvät minuun ja remmit pysyvät löysinä. Saman teen poikien ollessa vapaana, ja toimii. Joten tämä mutka on melkein suora, koska myös ohitukset liikkuessa sujuvat paljon paremmin kuin ennen.

Näin meillä vietettiin joulua:

Lahjat syötiin paperit päällä.

Moko ei ollut kiinnostunut availemaan paketteja, joten isoveikka avasi lahjoja kahden edestä.

Jouluaattona illalla pojat pääsivät vielä päästämään hyöryjä:

Caba vilvoittelemassa lumessa

Mokon ykköshomma on tunkea kuono kaikkiin jälkiin lumessa ja nuuskia

Mutta osaahan poika myös ottaa rennosti ja riehua

AGITREENIT menivät taas vaihteeksi nappiin (viimekertaisen epäonnistuneen treenin jälkeen). Omatoimiesteet sujuvat jo ongelmitta, ja voidaan jo harjoitella eteenlähettämistä, ohjaajan siirtymistä sivummalle jne. Esteet olivat tällä kertaa kepit, putki, hyppy, muuri ja rengas. Kaikki esteet ovat maxi korkeudessa paitsi hyppy (50).

Radassa harjoiteltiin tällä kertaa takaaleikkauksia ja eteenlähettämistä. Kouluttaja halusi tehdä rata paloissa, mutta huomasi heti ensimmäisen treeniosan jälkeen ettei hirveästi tarvitse treenata. Ja rata menikin täydellisesti - 0!

Jiminy Cricket’s Christmas Song

EN MYSIG & SNÖRIK JUL / LUMIRIKASTA JOULUA

ÖNSKAR

AGITREENIT menivät tällä kertaa vähän vähemmän hyvin. Caba ei jostain syystä ollut mukana täysillä, ja sähläsi melko paljon. Rata oli yksinkertainen vaikeineen kulmineen, ja olisi pitänyt olla helppo nakki Caballe. C irtoaa hyvin ja on helppo ohjata, mutta tänään ei vain paketti toiminut. Esteellä kaksi (2) Caba meni koko ajan riman alta, vaikka laitettiin kolme rimaa päällekkäin (Caba änkesi alta kaataen pari rimaa). Caba ei ole ikinä ennen mennyt rimojen alta. Tämä tuli ihan yllätyksenä. Harjoiteltiin sitten toisella ohjaamistyylillä, jolloin Caba suoritti radan täydellisesti. Jopa vaikeampi ratamahdollisuus (7 putken suusta sisään, ei 6) meni täydellisesti kun ohjasin 2 esteen kohdalla toisella tavalla. Kouluttaja kuitenkin neuvoi meitä treenaamaan takaleikkauksia ja vaikeita kulmia itsenäisesti enemmän. Caba on nopea koira ja tulen kuulemma tarvitsemaan takaleikkauksia radassa, koska en tule pysymään koiran edellä koko ajan

Tänään aamulla oli aivan mahtavan ihanaa ulkona. Aurinko paistoi, lumi kimalteli, oli rauhallista ja hiljaa. Otin pojat talvitakkeineen ja kamera mukaan ulos aamulenkille. Maisemat olivat upeat. Koirat vapaana nuuskimassa, juoksentelemassa ja leikkimässä lumessa. Ei ristin sielua missään.

Eilen illalla

AGITREENIT menivät tällä kertaa nappiin! Omatoimisesti treenattiin rengasta (sujuu), pituutta (sujuu täydessä pituudessa), pussia (sujuu), keppejä (sujuu) sekä putkea (sujuu). Kepeistä sen verran että olemme nyt siinä pisteessä että harjoittelen erilaisia ohjaamistekniikoita, esim. otan etäisyyttä keppeihin sivulle päin samaan aikaan kun Caba niitä suorittaa, juoksen reilusti Caban edellä tai jään taakse Caban suorittaessa keppejä. Tällä tavalla Caban suoritus varmistuu ja poika tottuu siihen etten ole aina vieressä. Olihan Caba epävarma ja jos otin etäisyyttä hän lähti parit ensimmäistä kertaa ohittamaan keppejä, mutta oppi nopeasti mitä haluan hänen tekevän. Harjoitellaan myös kepeille lähettämistä eri kulmista. Se sujuu hyvin, ja vain harvoin Caba menee väärälstä puolelta sisään. Putkesta sen verran että jatketaan putkelle lähettämistä eri kulmista. Tällä hetkellä harjoitellaan lähettämistä putken takaa (U muotoinen putki, Caba lähetetään U:n ulkopuolelta pohjalta, ja Caban pitäisi löytää putken pää ja mennä sisään). Kokeilin myös ohjata Cabaa putken vastakkaiseen suuhun (esim. U ja vasemmalta puolelta oikean puolen putken suuhun, ja toisinpäin). Vähän kesti ennenkuin Caba tajusi mikä on homman nimi, mutta meni lopulta oikeaan päähän.

Rata oli tällä kertaa hyppyrata missä oli putki. Hiottiin hyppykulmia ja irtoamista. Ja hyvinhän Caba irtosi! Rata oli nappisuoritus kaikki kolme kertaa!! Hyvä Big C! Meillä oli tällä kertaa sijainen kouluttamassa, joka oli todella hyvä. Hän neuvoi miten parantaa Caban suoritusta, ja parani han se joka kerta. Jess, taas opin jotain uutta!

Ja vielä lopuksi että Caballa on hyppyesteet nykyään jo 50. 45 jos on tiukka kulma, koska pudottamisen vaara on aina olemassa. Tavoitteena on 60 (maxi koirien korkeus) mutta hiljaa hyvää tulee. Ensin varmistin että 45 sujuu, nyt varmistetaan 50 ja kun se on varma niin siitä vain ylöspäin.

Ny jää poikien uimiset joulutauolle, ja jatkuu tammikuun puoleisvälissä.

Moko ui nykyään todella hyvin. Muistuttaa jo Cabaa monessa asiassa. Eilenkin Moko ihan hinkusi altaalle (veti hihnassa minkä tassut vaan pystyi kun oli niin liukas lattia, huusi, vinkui, haukkui jne.) Altaalla Mokkula menee jo valmiiksi seisomaan rampille ja odottaa että näytän lelua sille. Yleensä teen niin että heitän Caballe lelun ja menen sitten näyttämään toista lelua Mokolle altaanraunalta ja kun Moko menee veteen heitän sen sille. Mutta pari kertaa Moko jopa lähti hakee heitetyn lelun! Joten on kivaa mennä kun molemmat uivat mielellään!

Caba on samanlainen vesipeto kuin aina Hyppää rampilta veteen ja lähtee hakee lelua. Lähtee hyppäämällä veteen vaikka ei lelua olisi vedessä. Lähtee käskyllä “pelastamaan” veteen jääneitä ylimääräisiä leluja Uskaltaa jopa vähän sukeltaa (ainakin ei haittaa jos pitää laittaa pää veden alle) Mainio otus

OMATOIMITREENIT Joulukuun omatoimitreenit jäävät kokonaan pois meidän osalta. Tammikuussa uudestaan.

AGITREENIT

Tämän päivän treeneissä harjoiteltiin eteenlähettämistä. Tiesin heti että tämän Caba osaa. Caba on parin treenin verran harjoitellut sitä ja sen lisäksi se irtoaa todella hyvin ja varmasti. Ennen meitä oli kolme koiraa jotka eivät niin hyvin irronneet/tai eivät kuunnelleet riittävän tarkasti ohjaajan käskyjä eivätkä onnistuneet tehtävässä. Tämä johti siihen että kouluttaja halusi ottaa Caban eteenlähettäminen varman päälle, joten harjoiteltiin rata pätkissä ja toistoja oli monta. Lopuksi saatiin tehdä koko rata, ja Caba teki kuin tekikin rata täydellisesti ja varmasti. Lopussa meinasi mennä putken ohi (olin tarkoituksella halunnut että putken suu olisi epälinjassa muun radan kanssa, jotta saataisiin vähän haastetta rataan) mutta kuunteli hirmuisessa vauhdissa minua ja meni putkeen. Jess!

Kepit, rengas ja musta U-muotoinen putki olivat omatoimisessa treenissä. Kepit sujuvat jo melko varmasti. Nyt vain harjoitellaan kepeille lähettämistä eri kulmista. Rengas on jo maxikorkeudessa ja sujuu varmasti. Mustassa putkessa harjoittelin sokeasta kulmasta lähettämistä, mutta putki ei ollut tällä kertaa Caban mieleen eikä harjoituksista meinannut tulla mitään. Mutta menihän se sitten kymmenen käskyn jälkeen sinne, mutta melkein tassista pitäen piti näyttää että sinne mennään. Ensi kerralla paremmin.

Nyt tämäkin asia on varma: Caba ja Moko ovat the Guardians (= vahti, vartija, suojelija)

Olen aina miettinyt että suojelisiko pojat minua jos jotain sattuisi minulle? Caba on näyttänyt potentiaalia tällaiselle käytökselle ennen, mutta koska poika on ylisosiaalinen ihmisiä kohtaan ja ensitapaamiset yleensä päättyvät hännänhelutukseen, rapsutusten kerjäämiseen ja syliin pyrkimiseen, en ole ollut asiasta niin varma. Ja Mokon kanssa ei olla vielä oltu sellaisessa tilanteessa että poika olisi päässyt näyttämään osaamisensa.

Mutta eilen illalla tulikin sellainen tilanne. Suurella mielikuvituksella varustettu Matte reagoi melkein aina jollain tavalla outoihin tilanteisiin, joten tavallinen arkitilannne voikin muuttua vaikka miksikin draamaksi Kävelimme pientä pimeää metsätietä poikien kanssa kun vastakkaisesta suunnasta, n 20m päässä tuli lenkkeilijä. Mies pysähtyi yllättäen meidän välissä olevassa risteyksessä, jäi tuijottamaan minua, ja lähti sitten toiseen suuntaan. Jatkoin maktaa katsoen miehen perään ja miettien mitä lenkkeilijä oli jäänyt katsomaan. Pelkäsikö hän koiria? Tulimme risteykseen ja jatkoimme matkaa samaan suuntaan mihin mies oli lähtenyt. Yhtäkkiä näenkin miehen n 5 päässä olevalla sillalla. Mies nojaa kaiteseen ja katsoo veteen. Mielikuvitukseni laukkaa ja ehdin jo miettiä erilaisia suunnitelmia Mutta. Koirat ehtivät reagoida ennen minua ja alkoivat mruista miehelle. Selvästi he kokivat miestä uhkaavana koska poikien elekieli ja murina kertoivat etteivät pitäneet miehestä. Pidin pojat lyhyessä hihnassa kun ylitimme siltaa, ja Caba antoi vielä sillan toisella puolella viimeinen murina miehelle ja jatkoimme matkaa. Mokokin murisi koko ajan ja jäi vielä kauan katsomaan miehen perään. Elikkä pojat olisivat toimineet hetkessä jos jotain olisi tapahtunut. Joten nyt sitäkin on tullut testattua

Ja kiitos Matten, varmasti ihan rauhallinen tilanne ja mukava mies, muuttuivatkin aika jännittäviksi Mies varmaan arvoi miten kauas jaksaa juosta ja päättikin levätä hetken sillalla, tai hän pelkäsi koiria. Mutta pääasia että pojat reagoivat, ja käyttäytyivät todella hienosti ja tottelivat heti käskyäni sillalla.