AGITREENEISSÄ tuli taas vähän takapakkia. Joko se johtuu minusta itsestäni (odotukset Cabaa kohtaan tai innostuksen puute) tai Caban ego on taas lähtenyt agiliitoon kohti kattoa. Poika ei oikein keskity ja on rauhaton. Helpot tutut asiat (esteet, kulmat, ohjaaminen) ovat kuin uusia juttuja. Mutta kyllä me vielä täältä ylös päästään!
Rata oli yksinkertaninen missä harjoiteltiin takaa-leikkauksia. Rata piti tehdä osissa koska Caballa este 4 tuotti ongelmia eikä kierto esteen taakse sujunut ollenkaan. Olen tottakai itsekin osa syytä miksi rata ei toiminut. Ja taas kerran sain kuulla että Caba on niin nopea että minun on pakko saada takaakierrot, eteenlähettämiset sekä takaleikkaukset kuntoon ennen kisoja (tulevaisuudessa ehkä). Hyvä puoli on että takaaleikkaukset sujuvat molemmilla käsillä (Cllä on vasemman puoleinen ohjaaminen heikompi) parin mertin päästä esteestä. Nyt pitää harjoitella sitä niin paljon että voin olla kauas esteestä. Joten kotiläksyksi tuli takaaleikkauksien ja eteenlähettämisen harjoittelu.

Positiivista treeneissä oli kepit. Harjoiteltiin sisääntulo kepeille hyppyjen avulla. Caba onnistui melkein joka kerta (harjoiteltiin tätä paljon) ja voin jo liikkua aika kauas kepeistä ja Caba tekee ne loppuun (kunhan en avaa suutani lopussa
)

Kontaktit ovat taas jääneet pois kokonaan ainakin kuukaudeksi ja ovat tällä hetkellä sen mukaisessa mallissa. Joten näitä pitää treenata joka ikinen kerta tästä eteenpäin. Kouluttajan kanssa sovittiin että otan avuksi alustan, jotta voin harjoitella kontakteja mysö kotona. Itse en vain pidä kontakteista (ainakin niitä on tylsä harjoitella) joten tämä varmaan vaikuttaa asiaa. Mokon kanssa kontakti lähti heti sujumaan ja hänen kanssaan olikin kiva tehdä niitä sitten kun osasi. Ja vuorenvarma Moko olikin, vaikka jäin taakse, juoksi eteen, lähdin sivummalle. Caba on toista maata ja vauhtihirmu ei myöskään pidä kontakteista eikä tahdo ymmärtää miksi siinä pitää pysähtyä 